25.4.2018

Jukolakoululaisen Finnspring -viestiseikkailut, kaikki rastit löytyivät - lopulta

Akilleksen Jukola-koulu on ollut todella mukava kokemus. Sen lisäksi, että siinä on oppinut lisää suunnistusta, on Jukola-koulu ollut hyvä esittely seuran palveluista ja monipuolinen kattaus erilaisia treenejä. Huippuhetki tähän mennessä on ollut ehdottomasti viime viikonlopun Finnspring -viesti, joka toimi hyvänä tunnelmanluojana ennen Venlojen viestiä. Nyt, kun oman suunnistuksen taso on selvillä, voi kukin suunnata katseen kohti Hollolan suppia.
Jukola-koululaiset ennen FinnSpring-viestiä. Minttu kuvassa keskellä (harmaa takki).

Minä pääsin avaamaan joukkueemme viestin. Yhteislähdössä on oma tunnelmansa ja pidän tästä aloittajan paikasta. Suoritukseni alkoi vakuuttavasti, kun meinasin myöhästyä lähdöstä, koska minulle tuotti vaikeuksia löytää lähtöpaikalle. No, lähtöön kuitenkin ehdittiin pienen säntäilyn jälkeen tukevalla parin minuutin marginaalilla. Eipähän ehtinyt jännittää tai tulla kylmä. K-piste oli kivasti laskettelurinteen yläpäässä, niin alussa pääsi heti ottamaan "löysät pois".

Sain meillä asuvalta oikealta suunnistajalta saatesanat, että tärkeintä on suunnistaa hyvin ykkösrastille, koska sitten ei tarvitse suunnistaa yksin eikä homma kaadu harmitukseen. Ekan rastin otinkin tosi nätisti, mutta heti kakkoselle mennessä tuli mojova pummi. Minulla on paha tapa alkaa peesailla muita, joten tavallaan oli ihan hyvä, että kakkosrastilta eteen päin sain suunnistaa aika paljon omassa rauhassa. Mitä nyt muutama junnu tuli kysymään, missä olemme. Enkä minä, herranjestas, ollut yhtään varma! Koetin kuitenkin neuvoa lapsiparkoja.

Muistelin maalissa valkulle suoritustani analysoidessani, että olisin pummannut kaikki parilliset rastit, mutta tarkistin reittihärvelistä, että pummasin tasapuolisesti myös hyvän setin parittomia rasteja.

Kymppirastin koukerot
Koko suunnistuksen antikliimaksi oli rasti numero 10: Kolmanneksi viimeisellä rastilla alkoi jo tuntua, että kyllä tämä tästä, mutta suunnistuksen jumalat olivat taas kerran toista mieltä. Pummasin rastia ehkä puolisen tuntia. Olen käynyt samassa polkujen risteyksessä yhdeksän kertaa, joista ainakin viidellä kerralla olen tasan tarkkaan tiennyt, missä %#&! risteyksessä olen. Silti en ole löytänyt noin sadan metrin päässä sijaitsevaa rastia. Rastin vieressä olen käynyt kolmesti ennen kuin olen vihdoin viitsinyt suunnistaa perille asti. (todiste suorituksesta yllä olevassa kuvassa)

Kun lopulta pääsin maalisuoralle, kannustivat muut Jukola-koululaiset minua iloisesti. Itselläni ei ollut vielä siinä vaiheessa kamalan iloinen olo, mutta ihana valkkumme Anu lohdutteli minua maalissa ja totesi, että rata taisi olla aika haastava. Onneksi joukkueemme muut jäsenet osasivat jopa suunnistaa, ja ehdimme siten ajoissa maaliin emmekä olleet edes viimeisiä. Kyllä suunnistus on mukavaa! Tätä lisää! (Ehkä homma alkaa sitten jossain välissä sujuakin...)

Minttu Mustonen, *jukolakoululainen,
(löytyy kuvasta keskeltä harmaassa takissa)

*Espoon Akilleksen jukolakoulu (vol. 2) on alkanut syksyllä 2017, yhteisiä virallisia tapaamiskertoja on kymmenen mutta harjoituksia on lopulta ollut jo tähän mennessä sen verran. Jukolakoulu tähtää vuoden 2018 Lahti-Hollola Jukolaan, joka suunnistetaan 16.- 17.6. Jäseniä Jukolakoulussa on tällä 25, joista 18 osallistui Finnspring viestiin 22.4. (kaksi miesten ja neljä naisten joukkuetta). Oheisessa kuvassa Finnspring Jukolakoululaiset ennen lähtöä.

7.4.2018

Aktiivilauantai by @EspoonAkilles

Lauantain 7.4. aikana Akilleksen toiminta jakautui vähintään kolmeen osaan:
  1. Perinteiseen kevätleirin viettoon Vörussa Virossa
  2. Stadisprintin juoksuun Meilahdessa Helsingissä
  3. Kisakeskuskatsemukseen Serenassa Espoossa

5.4.2018

Nuorisotoiminnan aloituskerta 5.4. Puolarmaarissa

Nuorisotoiminnan kevätkauden aloitus pidettiin perinteisesti Akilleksen majalta käsin torstaina 5.4. Iloinen joukko kierteli vielä lumisessa maastossa mm. leikkien ja rasteja etsien. Suunnistusharrastuksen puremille lisätietoa toiminnastamme nuorisotoiminnan sivuilta


Miltä maastokohteet näyttävät kartalla?
Espoon Akilleksen suunnistajien nuorisotoiminta sai Sinettiseuratunnuksen vuonna 2016. Sinettiseura velvoittaa seuraa toimimaan Sinettiseurakriteereiden mukaisesti. Sinetti on lupaus laadusta, johon seuran ohjaajat ja johto sitoutuu. Lasten ja nuorten urheilussa tärkeää on ilo, innostus, oppiminen ja kehittyminen sekä kaveruus ja yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua.

Espoon Akilleksella on lapsille ja nuorille oma HIPSU-suunnistuskoulu, joka toimii kolmessa eri tasoryhmässä TSEMPPI, SPURTTI JA SPORTTI sekä lisäksi aloittelijoille STARTTI-ryhmä. Tavoitteena on tarjota lapsille urheilijanpolku, jossa toimintaan tuleva suunnistajan alku voi luontevasti edetä iän ja taidon karttuessa ryhmästä toiseen, tarvittaessa aina lajin huipulle saakka.

4.4.2018

Luminen Espoorastien kauden avaus 3.4.2018

Sunnuntaina 25.3. luin sähköpostit ennen nukkumaanmenoa ja siellä odotti yllätys. Espoorastien talkoovuoroista Jori P. oli laittanut viestin: ”Espoorastien talkoovuorolista on vielä vähän kesken, mutta sinä olet viikon päästä ekoilla rasteilla 3.4. kilpailunjohtajana, onhan tämä ok?”

Täytyi mennä nettiin etsimään ohjeita, että mitä sen kilpailunjohtajan vastuulle oikein kuuluikaan. Olin ollut muutaman kerran tulospalvelussa ja kartanmyynnissä, mutten koskaan vielä KJ:na. Sopivasti Espoon Akilleksen nettisivut olivat juuri uusiutuneet, eivätkä ohjeet sisältävät linkit auenneetkaan. Jokusen Messenger- ja sähköpostiviestin jälkeen pääsin käsiksi ohjeisiin ja totesin, että eiköhän tästä selvitä. Tosin vuoden ekat Espoorastit, uusi tulospalvelujärjestelmä ja vielä yhteisvuoro Lynxin kanssa asettivat lisähaasteita, mutta olen yleensä tykännyt haasteista.


Reippaat maaliin tulijat Anne ja Matteus
Rasteja edeltävänä viikonloppuna tuli vielä lisäyllätys: aprillipäivänä 1.4., joka sattui olemaan myös pääsiäissunnuntai, Ilmatieteenlaitos kehotti kaikkia pääsiäismatkailijoita palaamaan jo sunnuntaina, maanantaina odotettavissa olevan lumimyräkän takia. Moni luuli tätä aprillipilaksi, mitä se ei valitettavasti ollut. Lunta tuli parikymmentä senttiä.

Kävin rasteja edeltävänä iltana majalla lastaamassa kyytiin KJ:n vastuulle kuuluvat tarvikkeet. Siellä oli onneksi samana iltana myös Finnspring-kokous, joten sain neuvoja, mistä kaikki löytyy. Viirien jalat jäivät siitä huolimatta tuntemattomaan paikkaan.


Tiistaina lunta oli maassa, mutta ilma aivan uskomattoman kaunis – aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja hanget hohtivat puhtaanvalkoisina. Ehdimme juuri ja juuri kasata tarvittavat varusteet, kun ensimmäiset suunnistajat tulivat kymmenen minuuttia etuajassa kärkkymään karttoja.

Iloinen metsäänlähtijä Anu
Yhteensä suunnistajia lähti metsään 95, joista 24 A-radalle (5,1 km), 24 B-radalle (4,2 km), 20 C-radalle (2,7 km) ja 27 D-radalle (1,9 km), joka oli samalla sprintti. Kommelluksilta ei vältytty, kun useampi Lynxin rastileimasin hyytyi pakkasessa. Uskoimme kuitenkin hyviä selityksiä tulospalvelussa, ja jossain vaiheessa Lynxin ratamestari Lauri Kleemola kävi vaihtamassa yhden rastileimasimen.

Kiitos koko talkoojoukolle (Ville, lynxiläiset, tulospalvelutehotiimi Andrei, Kristian ja Tiina, sekä LeSistä järjestelmään tutustumassa ollut Kauko, joka istui koko illan tulospalvelussa) sekä kaikille suunnistajille!

Ja vielä: tällä kertaa ei jonoja syntynyt, mutta ilmoittautukaapa jatkossa kaikki Rastilippu-palvelussa – pääsette nopeammin metsään! Lisäinfoa tulevista Espoorasteista, ajankohdista ja paikoista, löydät Espoon Akilleksen sivulta.

Mailiina / Espoon Akilles