Akilleksen Jukola-koulu on ollut todella mukava kokemus. Sen lisäksi, että siinä on oppinut lisää suunnistusta, on Jukola-koulu ollut hyvä esittely seuran palveluista ja monipuolinen kattaus erilaisia treenejä. Huippuhetki tähän mennessä on ollut ehdottomasti viime viikonlopun Finnspring -viesti, joka toimi hyvänä tunnelmanluojana ennen Venlojen viestiä. Nyt, kun oman suunnistuksen taso on selvillä, voi kukin suunnata katseen kohti Hollolan suppia.
Minä pääsin avaamaan joukkueemme viestin. Yhteislähdössä on oma tunnelmansa ja pidän tästä aloittajan paikasta. Suoritukseni alkoi vakuuttavasti, kun meinasin myöhästyä lähdöstä, koska minulle tuotti vaikeuksia löytää lähtöpaikalle. No, lähtöön kuitenkin ehdittiin pienen säntäilyn jälkeen tukevalla parin minuutin marginaalilla. Eipähän ehtinyt jännittää tai tulla kylmä. K-piste oli kivasti laskettelurinteen yläpäässä, niin alussa pääsi heti ottamaan "löysät pois".
Sain meillä asuvalta oikealta suunnistajalta saatesanat, että tärkeintä on suunnistaa hyvin ykkösrastille, koska sitten ei tarvitse suunnistaa yksin eikä homma kaadu harmitukseen. Ekan rastin otinkin tosi nätisti, mutta heti kakkoselle mennessä tuli mojova pummi. Minulla on paha tapa alkaa peesailla muita, joten tavallaan oli ihan hyvä, että kakkosrastilta eteen päin sain suunnistaa aika paljon omassa rauhassa. Mitä nyt muutama junnu tuli kysymään, missä olemme. Enkä minä, herranjestas, ollut yhtään varma! Koetin kuitenkin neuvoa lapsiparkoja.
Muistelin maalissa valkulle suoritustani analysoidessani, että olisin pummannut kaikki parilliset rastit, mutta tarkistin reittihärvelistä, että pummasin tasapuolisesti myös hyvän setin parittomia rasteja.
Koko suunnistuksen antikliimaksi oli rasti numero 10: Kolmanneksi viimeisellä rastilla alkoi jo tuntua, että kyllä tämä tästä, mutta suunnistuksen jumalat olivat taas kerran toista mieltä. Pummasin rastia ehkä puolisen tuntia. Olen käynyt samassa polkujen risteyksessä yhdeksän kertaa, joista ainakin viidellä kerralla olen tasan tarkkaan tiennyt, missä %#&! risteyksessä olen. Silti en ole löytänyt noin sadan metrin päässä sijaitsevaa rastia. Rastin vieressä olen käynyt kolmesti ennen kuin olen vihdoin viitsinyt suunnistaa perille asti. (todiste suorituksesta yllä olevassa kuvassa)
Kun lopulta pääsin maalisuoralle, kannustivat muut Jukola-koululaiset minua iloisesti. Itselläni ei ollut vielä siinä vaiheessa kamalan iloinen olo, mutta ihana valkkumme Anu lohdutteli minua maalissa ja totesi, että rata taisi olla aika haastava. Onneksi joukkueemme muut jäsenet osasivat jopa suunnistaa, ja ehdimme siten ajoissa maaliin emmekä olleet edes viimeisiä. Kyllä suunnistus on mukavaa! Tätä lisää! (Ehkä homma alkaa sitten jossain välissä sujuakin...)
Minttu Mustonen, *jukolakoululainen,
(löytyy kuvasta keskeltä harmaassa takissa)
*Espoon Akilleksen jukolakoulu (vol. 2) on alkanut syksyllä 2017, yhteisiä virallisia tapaamiskertoja on kymmenen mutta harjoituksia on lopulta ollut jo tähän mennessä sen verran. Jukolakoulu tähtää vuoden 2018 Lahti-Hollola Jukolaan, joka suunnistetaan 16.- 17.6. Jäseniä Jukolakoulussa on tällä 25, joista 18 osallistui Finnspring viestiin 22.4. (kaksi miesten ja neljä naisten joukkuetta). Oheisessa kuvassa Finnspring Jukolakoululaiset ennen lähtöä.
 |
| Jukola-koululaiset ennen FinnSpring-viestiä. Minttu kuvassa keskellä (harmaa takki). |
Minä pääsin avaamaan joukkueemme viestin. Yhteislähdössä on oma tunnelmansa ja pidän tästä aloittajan paikasta. Suoritukseni alkoi vakuuttavasti, kun meinasin myöhästyä lähdöstä, koska minulle tuotti vaikeuksia löytää lähtöpaikalle. No, lähtöön kuitenkin ehdittiin pienen säntäilyn jälkeen tukevalla parin minuutin marginaalilla. Eipähän ehtinyt jännittää tai tulla kylmä. K-piste oli kivasti laskettelurinteen yläpäässä, niin alussa pääsi heti ottamaan "löysät pois".
Sain meillä asuvalta oikealta suunnistajalta saatesanat, että tärkeintä on suunnistaa hyvin ykkösrastille, koska sitten ei tarvitse suunnistaa yksin eikä homma kaadu harmitukseen. Ekan rastin otinkin tosi nätisti, mutta heti kakkoselle mennessä tuli mojova pummi. Minulla on paha tapa alkaa peesailla muita, joten tavallaan oli ihan hyvä, että kakkosrastilta eteen päin sain suunnistaa aika paljon omassa rauhassa. Mitä nyt muutama junnu tuli kysymään, missä olemme. Enkä minä, herranjestas, ollut yhtään varma! Koetin kuitenkin neuvoa lapsiparkoja.
Muistelin maalissa valkulle suoritustani analysoidessani, että olisin pummannut kaikki parilliset rastit, mutta tarkistin reittihärvelistä, että pummasin tasapuolisesti myös hyvän setin parittomia rasteja.
 |
| Kymppirastin koukerot |
Kun lopulta pääsin maalisuoralle, kannustivat muut Jukola-koululaiset minua iloisesti. Itselläni ei ollut vielä siinä vaiheessa kamalan iloinen olo, mutta ihana valkkumme Anu lohdutteli minua maalissa ja totesi, että rata taisi olla aika haastava. Onneksi joukkueemme muut jäsenet osasivat jopa suunnistaa, ja ehdimme siten ajoissa maaliin emmekä olleet edes viimeisiä. Kyllä suunnistus on mukavaa! Tätä lisää! (Ehkä homma alkaa sitten jossain välissä sujuakin...)
Minttu Mustonen, *jukolakoululainen,
(löytyy kuvasta keskeltä harmaassa takissa)
*Espoon Akilleksen jukolakoulu (vol. 2) on alkanut syksyllä 2017, yhteisiä virallisia tapaamiskertoja on kymmenen mutta harjoituksia on lopulta ollut jo tähän mennessä sen verran. Jukolakoulu tähtää vuoden 2018 Lahti-Hollola Jukolaan, joka suunnistetaan 16.- 17.6. Jäseniä Jukolakoulussa on tällä 25, joista 18 osallistui Finnspring viestiin 22.4. (kaksi miesten ja neljä naisten joukkuetta). Oheisessa kuvassa Finnspring Jukolakoululaiset ennen lähtöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti